Supervoimana hyvä

Miltä maailmamme näyttäisikään jos suhtautuisimme ihmisiin, elämään ja maailmaan lähtökohtaisesti siten, että ne olisivatkin hyviä?

"Isoimpia oivalluksiani on ollut se, että hyvän näkeminen on supervoimani." Anita Löfberg. Kuva by Jenni Kareisto.

Katsoin elokuvan Captain Marvel ja inspiroiduin. Elokuvassa taistelee hyvä ja paha, kuten lähes jokaisessa elokuvassa.


Attention: spoiler alert! Kyseisessä elokuvassa paha yrittää ottaa vallan hyvästä kontrolloimalla sitä, valehtelemalla sille ja käyttämällä sitä hyväkseen. Elokuvan vaikuttavin kohtaus on, kun Carol (Captain Marvel) tulee tietoiseksi petoksesta ja löytää oman voimansa.


Hän kirjaimellisesti päästää irti muiden odotuksista repimällä häntä kontrolloineen niskaimplantin irti. Tällä hetkellä hän leimahtaa kirkkaimpaan liekkiin ja saa käsiinsä kaiken potentiaalinsa.


Liikutun aina, joka ikinen kerta kyyneliin – jopa nyt tätä kirjoittaessani – kun elokuvissa hyvä voittaa pahan. Lähes jokainen elokuva käsittelee kyseistä asiaa; hyvä vs. paha. Jokainen meistä henkilökohtaisesti sekä me kaikki yhteisönä käymme jatkuvaa taistelua hyvän ja pahan välillä.


Mikä sitten on "hyvä" ja mikä "paha"?


Kirjassaan Hyvän historia Rutger Bregman käyttää tätä tarinaa:


Isoisä sanoi lapsenlapselleen: Minussa on käynnissä taistelu, kiista kahden suden välillä. Toinen on paha, vihainen, ahne, kateellinen, ylimielinen ja raukkamainen. Toinen on hyvä – se on rauhallinen, rakastava, vaatimaton, antelias, rehellinen ja luotettava. Nämä sudet käyvät taistoaan myös sinussa ja kaikissa muissa ihmisissä. Poika miettii asiaa hetken ja kysyy sitten: Kumpi susi voittaa? Vanha mies hymyili. ”Se, jota sinä ruokit”.


Käytän myös itse tätä määritelmää kun puhun hyvästä ja pahasta. Olen onnekas kun löysin elämääni positiivisen psykologian, mikä tutkii sitä, mikä meissä on hyvää. Sen tehtävänä on tukea vahvuuksia ja auttaa meitä elämään kullekin sopivaa parasta mahdollista elämää.


”Positiivinen psykologia on psykologian osa-alue. Tienhaara tutkii ja edistää muun muassa vahvuuksia, hyvinvointia ja kukoistusta.” Kertoo Netta Lehtonen, toinen Joyllan perustajista.


Isoimpia oivalluksiani on ollut se, että hyvän näkeminen on supervoimani. Kävi minulle sitten, miten hyvänsä, näen jokaisessa hyvää. Näen sen myös silloin, kuin toinen itse ei sitä näe.


Pystyn näkemään syitä pahojen toimien (asioiden) takana ja ymmärrän, miksi ne vaikuttavat toimintaamme. Yksi ydinluonteenvahvuuksistani kauneuden ja erinomaisuuden arvostus pääsee oikeuksiinsa. Totta tosiaan näen kauneuden ihan meissä jokaisessa.


Kirjassaan Bregman käsittelee nimenomaan sitä, että me ihmiset olemme lähtökohtaisesti hyviä. Luonnonkatastrofin tai vaikka haaksirikkoutumisen jälkeen me ihmiset enemmin puhallamme yhteen hiileen ja altruistisesti autamme toisiamme, kuin sorrumme anarkiaan.


Miltä maailmamme näyttäisikään jos suhtautuisimme ihmisiin, elämään ja maailmaan lähtökohtaisesti siten, että ne olisivatkin hyviä?


Muutamia viikkoja sitten yhden ihanan joogan ja positiivisen psykologian yhdistävän mielen avaavan harjoituksen jälkeen keskusteluni Henriikka Konkin, Yofo.love, kanssa sai aikaan suuren oivalluksen.


Ymmärsin, että ajatukseni maailman pahuudesta ovat saaneet alkunsa myös minusta itsestäni. Samalla kun aloin pitämään itseäni pahana ja huonona ihmisenä – itse ja muut ruokkivat pahaa sutta -, muuttui koko muu maailma kaltaisekseni.

"Kun olin pieni, näin maailman elokuvana. Näin sen kauniina, ihmeellisenä ja upeana, jopa taianomaisena." Anita Löfberg.

Kun olin pieni, näin maailman elokuvana. Näin sen kauniina, ihmeellisenä ja upeana, jopa taianomaisena. Kirjoitin näytelmiä, elokuvia ja lyhyitä novelleja.


Taannoin löysin kirjoitukseni enkä tunnistanut enää itseäni. En voinut uskoa silmiäni, että olen ne kirjoittanut. Miten jollain niin nuorella on voinut olla sellainen palo kuvailla maailmaa ja luoda upeita todellisuuksia?


Miten joku niin nuori on voinut edes osata kirjoittaa sellaisia tekstejä? Hyvä kun nyt 35-vuotiaana osaan tuottaa jotain ymmärrettävää tekstiä tähän paperille.


Mitä sitten tapahtui? Elämä. Pieni ihminen tuhottiin. Hänet painettiin muiden kipujen alle. Tähti sammutettiin. Loiste himmennettiin. Olin aina vääränlainen. Väärässä paikassa ja väärässä ajassa. Minussa ei nähty mitään hyvää.


Ja lopulta lakkasin uskomasta hyvään.


Vuosia kestäneen itsetutkiskelun ja itsetuntemuksen lisääntymisen jälkeen alan vihdoin ymmärtämään, että olen kuin olenkin ”hyvä” ihminen ja hyvä juuri tällaisena kuin olen. Täydellisen epätäydellisenä ja riitän!


Aloin ruokkimaan hyvää sutta ja kas, koko maailmasta tuli hyvä. Omilla toimillani pyrin jatkuvasti kehittämään hyvää ympärillämme sekä vetämään puoleeni sitä.


Kirjoitan myös nykyään jonkin verran. Huomaan, että kirjoittaminen ja luominen totta tosiaan ovat asioita, joissa tunnen flow-tilaa ja työnimua. Se myös tuntuu merkitykselliseltä, koska koen voivani auttaa muita kertomalla paloja tarinastani.


Minulle katseen suuntaaminen positiiviseen, eli hyvään ei tarkoita sitä, että sivuuttaisin epämiellyttävät tunteet, vaan se tarkoittaa sitä, että minulla on keinoja käsitellä niitä. Suuntaamalla katseen hyvään itsessä ja muissa on mahdollista nähdä ainutlaatuista kauneutta ja voimaantua.


Mitä ajatuksia hyvä ja paha sinussa herättävät? Jaa kokemuksia kanssani kommentteihin.


Voimaannuttavin terveisin

Anita

"Suuntaamalla katseen hyvään itsessä ja muissa on mahdollista nähdä ainutlaatuista kauneutta ja voimaantua." Anita Löfberg. Kuva by Tanja Saarinen.

VOIMAVINKKI: Suosittelen lämpimästi lukemaan kirjan Hyvän historia by Rutger Bregman.

94 views0 comments

©2020 by Voimabileet

Tietosuojaseloste