Kun työ hävettää.

Aina saa kärsiä ja hävetä. -Perinteinen suomalainen sananlasku


"Aina saa kärsiä ja hävetä" sanoo perinteinen suomalainen sananlasku | Kuva Anita Löfberg

Jokaiselle on varmasti jollain tasolla selvää, että itseä ja omaa polkua ei pitäisi verrata toisiin. Silti useat meistä kuitenkin tulevat kuin huomaamatta verranneeksi itseään kaveriin tai tuttavaan.


Jokaiselle työttömyyden kokeneille on varmasti tuttua siihen liittyvät häpeän tunteet ja niistä onneksi jo puhutaan avoimemmin. Asia, josta kuulee harvemmin puhuttavan, on se, kun työ hävettää. Työhäpeä tarkoittaa sitä, että ihminen jostain syystä häpeää omaa työtään tai työpaikkaansa. Syitä kokemukseen on monia. Joku kokee, että on jämähtänyt paikoilleen toisten porskuttaessa uraputkessa ohituskaistaa, toinen kokee alisuoriutuvansa ja olevansa ylikoulutettu työtehtäviinsä, kolmannesta tuntuu, että omat työtehtävät ovat tylsiä ja tavanomaisia verrattuna ystävien ja tuttavien työtehtäviin. On työtehtäviä, joihin sanontojen mukaan pääsee kuka vain, jonka takia niitä koetaan olevan jopa noloa tehdä.


Itsekin olen kokenut työhäpeää. Omalla kohdallani oli kyse siitä, että tein töitä pääasiassa määräaikaisilla nollatuntisopimuksilla samaan aikaan, kun ystävät ja tuttavat valmistuivat, saivat vakityöpaikkoja, vaihtoivat yhden vakiduunin unelmiensa vakiduuniin, lensivät työn puitteissa ympäri maailmaa ja viettivät pitkiä aikoja ulkomailla tai tekivät muuten aivan käsittämättömän hienoja juttuja, jotka saivat mieleni sekä vihertämään kateudesta että punehtumaan häpeästä. Työssä itsessään ei ollut mitään hävettävää, enkä sitä hävennytkään, vaan sitä, että olin jotenkin epäonnistunut elämässä, kun minulla ei ollut samoja asioita kuin muilla.


Kuitenkaan usein, jos koskaan, emme tiedä koko totuutta toisten tilanteesta. Harvat ihmiset huutelevat työn negatiivisista asioista ulkopuolisille, korkeintaan sille ihan lähipiirille, eivätkä hekään aina saa todenmukaista kuvaa tilanteesta. On toki hyvin ymmärrettävää, että kynnys negatiivisten asioiden esille tuomiseen on positiivisia korkeampi. Eihän kukaan vastaa ”mitä kuuluu” -kysymykseen totuudenmukaisesti, vaan kuten tapoihin kuuluu, siihen vastataan ”hyvää” tai neutraalimmin ”ei kummempaa”.


LinkedIn, tuo työ&ura-somen kiistaton kuningas, ei auta tilannetta, kun oma työ hävettää. LinkedIn on täynnä työn, työpaikkojen, yrittämisen ja yrittäjyyden hehkutusta. LinkedIn-postauksissa kahvi on aina just right, kukaan ei juo jääkaapista kaverin kokiksia, avokonttori on ideaaliratkaisu, taukojumpat eivät unohdu ja ilmastointi on säädetty aina täydellisesti.

Lukiessa muiden hehkutusta alkavat omat puitteet helposti vaikuttaa vajavaisilta. Kahvi on kitkerää, joku on syönyt eväät jääkaapista, vessapaperikin on aina loppu eikä työtuoliin saa inhimillisiä säätöjä kirveelläkään.


Oma arki vaikuttaa usein, noh, arkiselta ja tavalliselta.


Kerron nyt teille kuitenkin salaisuuden:

Suurimmalla osalla ihmisistä on ihan tavallinen duuni ja niilläkin, joilla on tavallista siistimpi duuni, enemmistö päivistä on ihan tavallisia. Ja niihin unelmatyöpaikkoihin ja -tehtäviin liittyy usein sellaisia kääntöpuolia, joita ei yhtäkkiä osaakaan ajatella. Paljon reissaavat ovat myös paljon poissa kotoa, iso palkka ja hieno titteli tuovat mukanaan myös paljon vastuuta, eivätkä valtavat työsuhde-edut lopulta takaa viihtyvyyttä töissä.


Ollaan siis jokainen ylpeitä siitä, mitä tehdään. Eikä se työttömyys ole mikään häpeän aihe sekään.


Tiina Rantamäki | Kun työ hävettää.

Kirjoittaja on Tiina Rantamäki ikuinen oppija, kirjoittaja, maailmanparantaja ja tuleva yritysvastuun ammattilainen.

116 views

©2020 by Voimabileet

Tietosuojaseloste